KAISAN ASIAKASPALAUTE

Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmennuksen merkittävyys asiakkaan elämässä

Puhelinhaastattelu:

Millainen merkitys neuropsykiatrisella valmennuksella on Sinulle ollut?
Lyhyt taustani ennen valmennusta: Olin ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut nuori aikuinen, joka olin vuosia ollut kotiäitinä. Valmistumiseni jälkeen en ollut työskennellyt ammatissani ollenkaan, koska perheeseeni syntyi useita lapsia peräkkäin. Puolisoni oli viikot matkatöissä. Arjen kuormitus rupesi näkymään tietynlaisena kaaoksena ja uupumuksena ja hain keskusteluapua avoterveydenhuollosta. Sieltä minut ohjattiin erikoissairaanhoitoon tarkempiin tutkimuksiin, löytyisikö jotain selittävää tekijää tilanteeseeni. Sain ADHD-diagnoosin ja sen myötä alkoi lääkekokeilut. Tämän rinnalle ehdotettiin ratkaisukeskeistä neuropsykiatrista valmennusta. En tiennyt tarkalleen mitä se oli, mutta se vaikutti hyvälle vaihtoehdolle/lisälle.

Saamallani nepsy-valmennuksella on ollut merkittävä osa siinä, millaiseksi elämäni on muotoutunut vuosien saatossa. Vaikka perhetilanteet muuttuvat, lapset kasvavat, minulla on edelleen se nepsy-valmennuksessa saatu ”työkalureppu”, mistä voin tarpeen mukaan ottaa välineitä arkeeni ja voin soveltaa niitä myös lasten kanssa toimiessa heidän kasvaessaan ja kehittyessään. Joskus tulee asioidessa mieleen mukavia ”takautumia”, että tätäkin tehtiin silloin nepsy-valmennuksessa.

Tärkeimmät merkitykset on olleet sillä, että nepsy-valmennus vahvisti minäpystyvyyttä, luottamusta omaan tekemiseeni kaikessa, niin kotona kasvattajana, kuin työssä ammattilaisena. Nepsy-valmennuksen päätyttyä virallisesti, minulle jäi vapaavalintainen mahdollisuus ottaa yhteyttä nepsy-valmentajaan, ns. jälkivalmennus. Monesti tämä olikin mielessäni, mutta se jäi kuitenkin toteutumatta. Mutta tämä mahdollisuus myös vahvisti minäpystyvyyttä ja kaikesta olen selviytynyt. Tämän ” haastattelun” myötä tämä ”jälkivalmennus” toteutuikin ja sain lisää välineitä tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Koin, että työskentely ei ollut työntekijä-asiakas akselilla, vaan ihminen ihmisen kanssa yhdessä tehden. Myös lapset muistavat nepsy-valmentajan kanssa työskentelyn hyvällä.

Miten ”löysit” neuropsykiatrisen valmentajasi?
Erikoissairaanhoidon sosiaalityöntekijä oli tässä ”nepsy-valmentajan etsimisessä” se välikäsi, jonka kautta minulle löytyi nepsy-valmentaja yhteisen alkuhaastattelun jälkeen.

Mitkä tavoitteet valmennukselle asetettiin?
Aluksi yleisellä tasolla nepsy-valmennusta haettiin arjenhallinnan vahvistamiseen.

Mitkä valmennustehtävät olivat?
Nepsy-valmentajan kanssa tehtiin yhdessä valmennussopimus- ja suunnitelma, jossa tarkemmin käytiin läpi, mitä asioita otimme valmennukseen toteutettavaksi.

Aluksi keskeisimpiä tehtäviä olivat kalenterointi, pyykkihuollon toteuttaminen, ruokalistojen ja kauppalistojen tekeminen, kauppaostosten toteuttaminen, kierrätys, huoneiden, tavaroiden ja vaatteiden järjestäminen sekä ”perheparlamentit”, missä koko perhe oli mukana ja jossa jokainen perheenjäsen sitoutui vapaavalintaisesti kotitehtäviin oman kehitystason ja toimintakyvyn mukaisesti. Edistymistä seurattiin viikottain ja tehtäviä tarkennettiin. Monet lapseni olivat jo koulussa ja joillakin heistä oli erinäisiä haasteita koulunkäynnissä. Sain nepsy-valmennuksesta myös vinkkejä heidän koulunkäyntiinsä, joita koulussa sitten toteutettiin ja lapset hyötyivät niistä.

Kun näytti siltä, että kodin arjenhallinta oli edistynyt riittävästi, eikä lisää lapsia ollut tulossa, niin voimavarat lisääntyivät sen verran, että pystyin/kykenin ajattelemaan elämää, mitä kodin ulkopuolella olisi. Sain toisen jakson nepsy-valmennusta näihin tavoitteisiin. Pääsin ammatilliseen kuntoutukseen/selvitykseen. Siellä pohdittiin työelämään siirtymistä eri keinoin. Siellä annettiin erilaisia tehtäviä tehtäväksi kotiin mm. CV:n tekemistä, kirjallisesti pohtia omia vahvuuksia/haasteita, mutta ne olisivat jääneet tekemättä, jos en olisi saanut nepsy-valmennusta niiden tekemiseen. Nepsylle tällaiset tehtävät (ainakin minulle) olivat ylitsepääsemättömiä tehdä yksin. Asiat yhteistyöllä etenivät niin, että pääsin koulutustani vastaavaan työkokeiluun ja sen jälkeen työharjoitteluun. Tämän kaiken rinnalla kulki vielä arjenhallinnan toteuttaminen ja seuraaminen nepsy-valmennuksessa, jotta nämä taidot juurtuisivat vahvasti elämääni ja se auttoikin siinä.

Viimeisessä jaksossa nepsy-valmennusta hallitusti/hillitysti päättelimme nepsy-valmennusta ja vahvistimme siirtymistä työelämään. Sainkin tämän kaiken tuloksena vakituisen työpaikan koulutustani vastaavassa työssä ja siellä olen edelleenkin.

Valmennuksen kesto ja määrä?
Nepsy-valmennusta myönnettiin puolen vuoden jaksoissa kolme jaksoa, jossa tapaamiset mahdollistuivat viikottain, lopussa harvemmin. Mielestäni tämä pitkäkestoisuus sekä selvät tavoitteet sekä oma sitoutuminen nepsy-valmennukseen olivat niitä keinoja, joilla saimme tuloksia aikaan. Koin myös, että nepsy-valmentajalla oli vahva osaaminen työssään.

Muut yhteistyötahot valmennuksen aikana?
Tein yhteistyötä erikoissairaanhoidon, työvoimatoimiston, ammatillisen kuntoutuksen/selvityksen, työpaikan sekä lasten koulun kanssa.

Valmennuksen merkitys lähipiirille?
Kuten aiemmin kerroin, koko perhe sitoutui tähän valmennukseen omien kykyjensä ja kehityksensä sekä toimintakykyjensä puitteissa. ”Perheparlamentit” olivat erittäin tehokas menetelmä tässä nepsy-valmennuksessa. Jokaiselle tuli tunne, että ketään ”ei pakotettu” esim. kotitöihin, vaan jokainen sai valita yhteisesti tehdystä listasta omat tehtävät. Myös parityönä lapset tekivät tehtäviä. Myös puolison ollessa kotona hänen osallistumisensa kotitöihin vahvistui. Keskustelimme myös nepsy-valmennuksessa erilaisista ”palkkioista”, mitkä voisivat motivoida nepsy-valmennustehtävissä koko perhettä. Perheenä ”perheparlamentissa” itse myös määrittelimme ”palkkiot” koko perheelle. Nämä olivat monesti pieniä yhteisiä hetkiä, hyvää ruokaa, pelejä, jäätelöä, mutta myös alussa merkityksellisiä motivaattoreita. Tärkeintä varmasti oli se kaikkien yhdessä olo niissä hetkissä.

Onko valmennuksesta saadut tiedot/taidot jääneet ”elämään” arkeesi?
Kyllä ovat jääneet. Minulla on se ”työkalureppu”, jota käytän kulloisessakin tarvittavassa tilanteessa. Pystyn myös mukauttamaan niitä tarpeen vaatiessa. Tärkeintä on ollut se minäpystyvyyden luominen ja luottamus omaan tekemiseen niin kotiäitinä, kasvattajana, puolisona, kuin ammattilaisenakin nepsy-valmennuksen keinoin.

-Kaisa-