TINON ASIAKASPALAUTE

Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmennuksen merkittävyys asiakkaan elämässä

Puhelinhaastattelu:

Millainen merkitys neuropsykiatrisella valmennuksella on Sinulle ollut?
Jos lyhyesti voin sanoa, niin en olisi hengissä ilman nepsy-valmentajaani.

Lyhyt taustani ennen valmennusta:
Olin nuori perheellinen aikuinen, elimme” pikkulapsiarkea”. Minulla oli haasteita impulssikontrollin säätelyssä, tunne-elämän säätelyssä sekä toiminnanohjauksessa. Haasteita osittain selitti aiemmin saamani aivovamma sekä ADHD-diagnoosi + muut diagnoosit. Pääsin erikoissairaanhoidon piiriin ja sitä kautta tutkimuksiin, joissa tarkennettiin/täsmennettiin niitä asioita, mistä haasteeni johtuivat ja samalla selvitettiin voimassa olevia voimavarojani sekä vahvuuksiani selvitä arjen haasteista.

Miten ”löysit” neuropsykiatrisen valmentajasi?
Erikoissairaanhoidon erikoistuvan psykiatrin kautta. Tarkempien tutkimuksien, diagnoosien, lääkekokeilujen rinnalle sain ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmennuksen sekä neuropsykologin käynnit.

Mitkä tavoitteet valmennukselle asetettiin?
Impulssikontrollin säätely, tunnetaitojen opettelu (tunteiden nimeäminen, tunnistaminen), syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, toiminnanohjaustaitojen vahvistaminen, arjenhallintataitojen vahvistaminen niin, että saisin kokemuksen toimia hyvänä puolisona ja isänä.

Mitkä valmennustehtävät olivat?
Tunnelukkotyöskentely, kalenterointi, toiminnanohjauksen vahvistaminen (sen eri osa-alueiden pilkkominen ja niiden osa-alueiden ymmärtäminen/merkitys käyttäytymisen haasteissa), psykoedukaatio, impulssikontrollin vahvistaminen, itsetunnon vahvistaminen, vaihtoehtoisten tapojen löytäminen haasteellisiin tilanteisiin, mitä arki toi. Aivovammaan liittyvät kirjalliset tehtävät, itseymmärrys, mahdollistui nepsy-valmennuksen turvin yhteistyössä neuropsykologin kanssa. Lääkärillä oli kokonaisvastuu koko hoidosta ja vahvimpana alueena lääkehoito sekä eri palveluiden koordinointi minua parhaalla mahdollisella tavalla tukien.

Tunnelukkotyöskentelyssä käytimme Tunne lukkosi – kirjaa.

Kalenterointi vaihdettiin manuaalisesta digi-muotoon (minun vahvuusalueeni) niin, että se palveli koko perhettä. Eri kalenterit puhelimeen ja digitaalisesti kodin seinälle sekä eri kalenterit puolisoiden välillä ja osa vanhempien ja osan lasten välillä.

Toiminnanohjausta pilkottiin kirjallisesti ja sanoitettiin ja käytiin läpi käytännön esimerkein, harjoiteltiin arjessa.

Psykoedukaatiota käytiin läpi keskustellen sekä tutustumalla erilaisiin esitteisiin, joissa asioista kerrottiin ”selkokielellä”.

Näissä työskentelyissä käytimme myös ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 teosta.

Impulssikontrollin säätelyyn käytimme paljon keskusteluaikaa, etsimme erilaisia vaihtoehtoisia reagointitapoja (ärsyke, tunne, reagointi), ennakointia.

Itsetunnon vahvistaminen toteutui erilaisilla keskusteluilla, korostamalla minulla jo olevia vahvuuksia, tietoja ja taitoja, joita en välttämättä tunnistanut ennen kuin ne sanoitettiin ja sain toteuttaa niitä arjessa tietoisesti. Löysimme myös uusia vahvuuksia minusta.

Aivovammatyöskentelyssä isossa roolissa oli Aivotyökirja, mikä tuli nepsy-valmennuksen kautta ja sitä työstettiin yhteistyössä neuropsykologin kanssa.

Perhetyön kanssa yhteistyö toteutui siirtymäkohdassa, missä perhetilanne oli muuttumassa. Tässä kohtaa impulssikontrolli, sen haasteet ja opit, olivat vahvasti läsnä.

Tämä moniammatillinen yhteistyö em. tahojen kanssa vahvisti taitojani ihmisenä, aikuisena, puolisona, isänä, vapaaehtoistyöntekijänä sekä kuntoutujana. Koen, että nepsy-valmennuksella oli merkittävä rooli tässä yhteistyössä. Koin, että nepsy-valmentaja oli lähimpänä arkeani ja osasi myös tätä kautta tuoda havaintojaan ja työskentelyämme esille muille toimijoille ajantasaisesti.

Valmennuksen kesto ja määrä?
Sain nepsy-valmennusta neljä puolen vuoden jaksoa, mikä mahdollisti viikottaiset valmennukset sekä moniammatillisen yhteistyön perhetyön, lääkärin ja neuropsykologin kanssa.

Muut yhteistyötahot valmennuksen aikana?
Em. nepsy-valmennus, psykiatri, neuropsykologi, perhetyöntekijä, vapaaehtoistyön mahdollistaja.

Valmennuksen merkitys lähipiirille?
Opin mitä on olla minä ihmisenä, aikuisena, puolisona, isänä, vapaaehtoistyöntekijänä, kuntoutujana. Opin ymmärtämään vahvuuksiani sekä kehittämisen kohteitani. Vuorovaikutustaidot kehittyivät niin, että eri rooleissa olen voinut olla aidosti läsnä ja tämän ovat huomanneet myös lähipiirini.

Onko valmennuksesta saadut tiedot/taidot jääneet ”elämään” arkeesi?
Kyllä ovat jääneet. Ns. jälkivalmennus on ollut myös erittäin hedelmällistä. Ja koko nepsy-valmennuksen ajan suurin merkitys impulssikontrollin vahvistamiselle/vahvistumiselle on ollut mahdollisuus toteuttaa nepsy-valmennusta oikea-aikaisesti, oikea määräisesti sekä siten, että se on palvellut minun tarpeitani yksilöllisesti. Tästä yhtenä esimerkkinä esim. se, kun joskus on ”flipannut yli” impulssikontrolli, niin olen saanut yhteyden heti nepsy-valmentajaan ja myöhemmin, kun on meinannut” flipata yli”, niin yhteys nepsy-valmentajaan on sammuttanut ”tulipalon” ennen kuin se on roihahtanut.

Olen edelleen vajaakuntoinen työtön työnhakija ja Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus jatkuu. Lääkärit ja Kelan asiantuntijat sekä eläkeyhtiö ovat eri mieltä siitä, olenko kykenevä työhön, uudelleen koulutettavaksi vai olenko toimintakyvyltäni eläkeläinen. Elämässäni samat oirekuvat esiintyvät edelleen, mutta kehitystä on tapahtunut..

-Tino-